Puhutuimmat aiheet

Avioero on yksi elämän suurimmista kriiseistä. Se voi tulla yllättäen tai pitkän harkinnan jälkeen, mutta lähes aina se herättää voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita. Surua, pettymystä, vihaa, pelkoa, helpotusta, syyllisyyttä, ikävää tai epävarmuutta tulevasta. Joskus näistä tunteista ei voi tai halua puhua perheelleen eikä edes parhaalle ystävälleen.

Eroon ei aina liity yhtä suurta tapahtumaa tai selkeää syytä. Joskus puolisot ovat vuosien aikana kasvaneet erilleen, läheisyys on kadonnut tai samat ristiriidat toistuvat kerta toisensa jälkeen. Joskus taustalla on uskottomuutta, luottamuksen rikkoutumista tai parisuhteen henkisesti kuormittavia piirteitä. Joskus toinen vain ilmoittaa haluavansa erota – ja toinen jää yrittämään ymmärtää, mitä oikein tapahtui.

Kun itse harkitset eroa

Ajatus erosta on voinut kulkea mukanasi jo pitkään. Ehkä mietit jatkuvasti, pitäisikö vielä yrittää vai olisiko aika lähteä. Voit rakastaa puolisoasi ja silti olla onneton. Tai ehkä tunteet ovat muuttuneet, mutta yhteinen historia, koti, lapset, talous tai pelko yksinäisyydestä tekevät päätöksestä vaikean.

Eron harkitsemiseen voi liittyä myös voimakasta syyllisyyttä. Saanko rikkoa perheen? Entä lapset? Miten puolisoni pärjää? Mitä sukulaiset ja ystävät ajattelevat? Olenko yrittänyt tarpeeksi? Entä jos teen elämäni suurimman virheen?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse löytää vastausta heti. Joskus ajatuksia täytyy saada sanoa ääneen monta kertaa ennen kuin alkaa itse ymmärtää, mitä todella haluaa.

Kun toinen haluaa erota

Kun puoliso kertoo haluavansa erota, oma tuttu elämä voi muuttua hetkessä. Varsinkin silloin, kun päätös tulee yllätyksenä, mieli yrittää kuumeisesti löytää vastauksia. Miksi? Milloin kaikki muuttui? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Eikö minua enää rakasteta?

Toinen on saattanut käsitellä eroa mielessään kuukausia tai jopa vuosia ennen kuin kertoo siitä. Sinulle sama prosessi alkaa vasta siitä hetkestä. Siksi voi tuntua käsittämättömältä, kuinka toinen pystyy jo suunnittelemaan tulevaa samalla, kun oma elämä tuntuu juuri hajonneen.

Kun eroon liittyy uskottomuutta

Uskottomuus voi tehdä erosta erityisen raskaan. Menetettävänä ei ole ainoastaan parisuhde, vaan samalla voi rikkoutua luottamus siihen, mitä yhteisestä elämästä on pitänyt totena.

Mieleen voi nousta loputtomasti kysymyksiä. Kuinka kauan tätä on jatkunut? Kuka tiesi? Oliko yhteinen elämämme valhetta? Miksi en huomannut? Miksi toinen ihminen oli minua tärkeämpi?

Petetyksi tuleminen voi herättää vihaa, häpeää ja riittämättömyyden tunnetta, vaikka uskottomuus ei määritä petetyksi tulleen arvoa. Myös uskoton osapuoli voi kantaa tilanteesta syyllisyyttä, katumusta ja pelkoa siitä, mitä omista valinnoista seuraa.

Ero ei kosketa vain parisuhdetta

Pitkässä suhteessa elämä rakentuu vähitellen yhteiseksi. On koti, yhteiset tavarat, raha-asiat, sukulaiset, ystävät, lomat, juhlapäivät, muistot ja ehkä lapset tai lemmikit. Erossa moni näistä asioista joudutaan järjestämään uudelleen samaan aikaan, kun omat voimavarat voivat olla vähissä.

Jos perheessä on lapsia, omien tunteiden rinnalle tulee huoli heidän pärjäämisestään. Miten erosta kerrotaan? Missä lapset asuvat? Miten arki järjestetään? Entä jos yhteistyö toisen vanhemman kanssa on vaikeaa? Eron jälkeen entinen puoliso voi pysyä osana elämää vielä vuosien ajan yhteisten lasten vuoksi.

Myös taloudellinen epävarmuus voi pelottaa. Kuka jää kotiin? Miten pärjään yksin? Miten omaisuus jaetaan? Millaiseksi elämä muuttuu, kun kahden ihmisen taloudesta tulee kaksi erillistä taloutta?

Entä elämä eron jälkeen?

Eron jälkeen ympärillä olevat ihmiset saattavat ajatella, että pahin on jo ohi. Todellisuudessa vasta silloin voi alkaa aivan uudenlainen vaihe.

Ensimmäinen ilta yksin. Ensimmäinen viikonloppu ilman lapsia. Ensimmäinen joulu eron jälkeen. Entisen puolison uusi kumppani. Yhteisten ystävien jakautuminen. Tai hetki, jolloin huomaat ensimmäistä kertaa olevasi aidosti onnellinen ilman entistä puolisoasi.

Toipuminen ei etene suoraviivaisesti. Yhtenä päivänä voit tuntea helpotusta ja seuraavana ikävöidä ihmistä, josta tiedät, ettet enää halua takaisin. Hyväkin päivä voi muuttua vaikeaksi yhden muiston, viestin tai sattuman vuoksi.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• harkitset eroa etkä tiedä, mitä haluaisit tehdä
• puolisosi haluaa erota, mutta sinä et
• ero tuli täysin yllättäen
• suhteeseen tai eroon liittyy uskottomuutta
• tunnet vihaa, surua, pettymystä, syyllisyyttä tai helpotusta
• mietit jatkuvasti, miksi suhteelle kävi niin kuin kävi
• eroaminen tuntuu vaikealta lasten, talouden tai yhteisen kodin vuoksi
• entisestä puolisosta irti päästäminen tuntuu mahdottomalta
• entisen puolison uusi suhde satuttaa
• tunnet itsesi yksinäiseksi eron jälkeen
• läheisesi ovat jo väsyneet kuuntelemaan samaa asiaa, mutta sinulla on edelleen tarve puhua siitä
• haluaisit vain kertoa jollekulle kaiken juuri niin kuin itse olet sen kokenut

Sinun ei tarvitse tietää, haluatko erota, palata yhteen, antaa anteeksi tai aloittaa kokonaan uuden elämän. Me emme tee päätöksiä puolestasi emmekä kerro, mitä sinun pitäisi tehdä.

Joskus sama asia täytyy saada kertoa uudelleen ja uudelleen. Joskus mielessä pyörivä kysymys tarvitsee vain ihmisen, joka kuuntelee loppuun asti.

Ero voi päättää parisuhteen, mutta se ei pyyhi pois yhteistä historiaa eikä tunteita hetkessä. Olitpa vasta pohtimassa eroa, keskellä sitä tai rakentamassa elämääsi uudelleen, sinun ei tarvitse kantaa kaikkia ajatuksiasi yksin. Saat puhua niistä juuri niin kauan kuin sinulla on puhuttavaa.

Jokaisessa parisuhteessa on omat haasteensa. Joskus ne ovat pieniä ristiriitoja, jotka ratkeavat ajan kanssa. Toisinaan ongelmat jatkuvat kuukausia tai vuosia ja alkavat vähitellen varjostaa koko arkea ja omaa hyvinvointia.

Parisuhteen vaikeudet voivat liittyä esimerkiksi uskottomuuteen, luottamuksen menettämiseen, läheisyyden tai seksuaalisuuden haasteisiin, jatkuviin riitoihin, mustasukkaisuuteen, erilaisiin elämäntapoihin tai siihen, ettei yhteistä aikaa enää tunnu olevan. Joskus tuntuu, ettei toinen enää kuule tai ymmärrä ja yhteys ihmiseen, joka joskus oli kaikkein läheisin, alkaa vähitellen kadota.

Parisuhteessa voi myös olla kaikki ulospäin hyvin. On yhteinen koti, ehkä lapset, tavallinen arki eikä suuria riitojakaan. Silti sisällä voi olla tunne, ettei ole onnellinen.

Kun samat riidat toistuvat

Joskus riita alkaa tiskikoneesta, rahasta, lasten asioista tai siitä, kumpi tekee enemmän kotona – vaikka todellinen ongelma on jossain aivan muualla.

Samat asiat voivat nousta esiin kerta toisensa jälkeen ilman, että mikään muuttuu. Toinen vetäytyy, toinen yrittää puhua. Toinen korottaa ääntään, toinen vaikenee. Lopulta voi tuntua helpommalta olla sanomatta mitään kuin aloittaa jälleen sama keskustelu.

Puhumattomuuskaan ei kuitenkaan poista ongelmaa. Sanomatta jääneet asiat voivat vähitellen muuttua pettymykseksi, katkeruudeksi ja etääntymiseksi.

Kun läheisyys tai seksi muuttuu

Läheisyyden ja seksuaalisuuden ongelmista voi olla erityisen vaikea puhua edes oman kumppanin kanssa.

Toinen haluaisi enemmän seksiä, toinen vähemmän. Seksi on ehkä loppunut kokonaan tai siitä on tullut asia, jota toinen välttelee. Kaipaat ehkä kosketusta, hellyyttä ja tunnetta siitä, että toinen haluaa sinua – tai tunnet puolestaan jatkuvaa painetta läheisyydestä, jota et itse juuri nyt kaipaa.

Taustalla voi olla monenlaisia asioita: väsymystä, stressiä, elämäntilanteen muutoksia, erilaisia tarpeita, loukkaantumisia tai vuosien aikana syntynyttä etäisyyttä.

Näistä asioista voi tuntua nololta puhua ystäville. Silti ne voivat vaikuttaa voimakkaasti siihen, millaiseksi koko parisuhde koetaan.

Kun luottamus rikkoutuu

Luottamus voi rikkoutua uskottomuuden vuoksi, mutta myös monella muulla tavalla. Salailu, valehtelu, raha-asiat, viestittely muiden kanssa tai toistuvasti rikotut lupaukset voivat saada epäilemään kaikkea.

Kun luottamus on kerran horjunut, mieli saattaa alkaa etsiä jatkuvasti merkkejä siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Missä toinen on? Kenen kanssa hän viestittelee? Puhuuko hän totta?

Toisaalta voi olla raskasta elää suhteessa, jossa joutuu jatkuvasti todistamaan olevansa luottamuksen arvoinen.

Anteeksi antaminenkaan ei tarkoita sitä, että tapahtuneen voisi vain unohtaa.

Kun rakastaa, mutta ei tiedä riittääkö se

Parisuhteen vaikeimpia tilanteita voi olla se, että toisesta välittää edelleen, mutta suhteessa ei silti voi hyvin.

Ehkä kumppanissa on paljon sellaista, mitä rakastat, mutta samalla asioita, jotka satuttavat tai kuluttavat sinua. Hyvät ja huonot ajat vuorottelevat ja omat ajatukset voivat muuttua päivästä toiseen.

Välillä olet varma, että haluat jatkaa. Seuraavana päivänä mietit, miksi olet edelleen tässä suhteessa.

Kaikki parisuhdeongelmat eivät tarkoita, että pitäisi erota. Eikä yhdessä pysyminen tarkoita, että kaikki pitäisi vain hyväksyä.

Arki voi ajaa kaksi ihmistä kauemmas toisistaan

Työ, lapset, raha-asiat, kodinhoito ja jatkuva kiire voivat vähitellen viedä tilan parisuhteelta. Päivät kuluvat käytännön asioiden hoitamiseen ja jossain vaiheessa voi huomata, että kumppanista on tullut enemmän arjen pyörittäjä kuin läheinen ihminen.

Myös erilaiset elämäntilanteet voivat muuttaa suhdetta. Lapsen syntymä, lapsettomuus, uusperheen haasteet, työttömyys, sairastuminen, taloudelliset vaikeudet tai muut suuret muutokset voivat koetella parisuhdetta tavalla, johon kumpikaan ei ollut valmistautunut.

Joskus ongelma ei ole siinä, että kumpikaan olisi tehnyt mitään väärää. Kaksi ihmistä voi vain alkaa haluta elämältään erilaisia asioita.

Kaikesta ei halua puhua ystäville

Parisuhteesta puhuminen läheisille voi tuntua vaikealta. Et ehkä halua, että ystäväsi tai perheesi alkavat ajatella kumppanistasi pahaa. Saatat tietää, että riita menee aikanaan ohi, mutta ystävä muistaa vielä kuukausien päästä sen, mitä kerroit pahimpana hetkenä.

Tai ehkä olet puhunut samasta ongelmasta jo monta kertaa ja tuntuu, ettet enää kehtaa ottaa sitä uudelleen esille.

Silloin voi olla helpompaa puhua ihmiselle, joka ei kuulu omaan lähipiiriisi.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• samat riidat toistuvat jatkuvasti
• keskusteluyhteys kumppaniin tuntuu kadonneen
• suhteessa on uskottomuutta tai luottamus on rikkoutunut
• epäilet kumppaniasi tai kärsit mustasukkaisuudesta
• läheisyys tai seksi aiheuttaa ongelmia
• koet, etteivät omat tarpeesi tule suhteessa huomioiduiksi
• tunnet olevasi yksinäinen, vaikka elät parisuhteessa
• kumppanin käyttäytyminen loukkaa tai kuluttaa sinua
• arki, lapset, työ tai raha aiheuttavat jatkuvia ristiriitoja
• teillä on erilaiset toiveet tulevaisuudesta
• pohdit, oletko enää onnellinen suhteessasi
• mietit, kannattaako suhteen eteen vielä yrittää
• rakastat kumppaniasi, mutta et voi suhteessa hyvin
• haluaisit vain kertoa jollekulle rehellisesti, millaista parisuhteessasi on

Sinun ei tarvitse tietää, mikä suhteessasi on vialla tai mitä sille pitäisi tehdä. Sinun ei myöskään tarvitse päättää, haluatko jäädä suhteeseen vai lähteä siitä.

Me emme valitse puolia emmekä kerro, pitäisikö sinun erota tai jatkaa parisuhdetta. Saat kertoa tilanteestasi omasta näkökulmastasi juuri sellaisena kuin itse sen koet.

Joskus omia ajatuksia on helpompi ymmärtää vasta, kun ne saa sanoa ääneen.

Parisuhteessa voi rakastaa ja olla pettynyt, kaivata toista ja samalla haluta omaa tilaa, olla onnellinen monesta asiasta ja silti voida huonosti joidenkin asioiden vuoksi. Kaikkien tunteiden ei tarvitse olla järkeviä tai edes sopia yhteen. Niistä saa silti puhua.

Perheeseen, lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvät toiveet ja odotukset koskettavat usein hyvin syvältä. Elämä ei kuitenkaan aina mene niin kuin joskus kuvitteli. Toiselle suuri suru voi olla se, ettei toivottua lasta kuulu. Toinen puolestaan tietää, ettei halua omia lapsia lainkaan. Kolmas löytää itsensä uusperheestä ja yrittää löytää oman paikkansa puolisonsa lasten elämässä.

Näihin asioihin liittyy tunteita, joita ei aina ole helppo sanoa ääneen. Joskus niitä ei uskalla kertoa edes omalle puolisolle.

Kun toivottua lasta ei kuulu

Tahaton lapsettomuus voi olla pitkä ja raskas matka, jossa toivo ja pettymys seuraavat toisiaan.

Jokainen kuukausi voi alkaa uudella toivolla ja päättyä jälleen pettymykseen. Tutkimukset, hedelmöityshoidot, odottaminen ja epävarmuus voivat alkaa hallita elämää tavalla, jota ulkopuolisten on vaikea ymmärtää.

Samalla ympärillä muut tuntuvat saavan lapsia. Ystävä kertoo olevansa raskaana. Sukulainen kysyy jälleen, koska teille tulee lapsia. Sosiaalinen media täyttyy vauvakuvista ja onnellisista perheuutisista.

Voit olla aidosti onnellinen toisen puolesta ja samalla tuntea valtavaa surua omasta tilanteestasi. Joskus muiden raskausuutiset voivat tuntua niin kipeiltä, että niitä haluaisi vältellä kokonaan. Sen jälkeen voi tulla syyllisyys: miksi en osaa vain iloita toisen puolesta?

Tunteet eivät tee sinusta huonoa ihmistä.

Kun lapsettomuus koettelee parisuhdetta

Lapsen yrittäminen voi vähitellen muuttaa myös parisuhdetta. Seksi voi muuttua läheisyydestä aikatauluiksi, ovulaatioiksi ja suorittamiseksi. Toinen haluaa ehkä jatkaa hoitoja niin kauan kuin mahdollista, toinen alkaa olla valmis luopumaan.

Myös surua voidaan käsitellä hyvin eri tavoin. Toinen haluaa puhua jatkuvasti, toinen vaikenee. Toinen etsii seuraavaa vaihtoehtoa, toinen yrittää hyväksyä tilanteen.

Silloin voi tuntua, ettei edes kaikkein läheisin ihminen ymmärrä, mitä itse käy läpi.

Entä milloin saa lopettaa yrittämisen? Milloin on lupa sanoa, ettei enää jaksa? Ja mitä tapahtuu yhteiselle tulevaisuudelle, jos lasta ei koskaan tulekaan?

Lapsettomuus voi olla myös oma valinta

Kaikki lapsettomuus ei ole tahatonta.

Ehkä olet aina tiennyt, ettet halua lapsia. Tai ehkä olet vuosien mittaan ymmärtänyt, ettei vanhemmuus ole sinun toiveesi. Sekin voi aiheuttaa ristiriitoja läheisten, suvun tai puolison kanssa.

Miksi ette hanki lapsia? Etkö pelkää katuvasi? Kuka sinusta huolehtii vanhana? Entä jos kumppanisi haluaakin lapsia?

Vapaaehtoisesti lapseton voi joutua perustelemaan hyvin henkilökohtaista elämänvalintaansa yhä uudelleen.

Erityisen vaikea tilanne voi olla silloin, kun parisuhteessa toinen haluaa lapsen ja toinen ei. Siinä ei välttämättä ole kompromissia, jolla molemmat saisivat vähän haluamastaan.

Kun rakastut ihmiseen, jolla on jo lapsia

Uusperhe voi tuoda elämään paljon hyvää, mutta samalla bonusvanhemmuuteen voi liittyä yllättävän vaikeita tunteita.

Olet ehkä valinnut puolisosi, mutta hänen mukanaan elämääsi ovat tulleet myös lapset, toinen vanhempi, yhteiset kasvatuspäätökset, aikataulut, lomat ja kokonainen aikaisempi perhe-elämä.

Oman paikan löytäminen voi olla vaikeaa. Oletko vanhempi, ystävä, turvallinen aikuinen vai jotakin niiden väliltä? Saatko asettaa sääntöjä? Entä jos olet vastuussa lapsesta mutta et kuitenkaan saa vaikuttaa häntä koskeviin päätöksiin?

Bonuslapsesta voi välittää paljon ja silti kokea hänen kanssaan elämisen ajoittain raskaaksi.

Kaikki tunteet eivät ole kauniita – mutta niistäkin saa puhua

Bonusvanhemmuuteen voi liittyä myös tunteita, joita on vaikea myöntää kenellekään.

Ehkä olet mustasukkainen puolisosi lapselle annetusta ajasta ja huomiosta. Ehkä odotat viikonloppua, jolloin lapset ovat toisella vanhemmallaan. Ehkä bonuslapsen käytös ärsyttää sinua tai huomaat kohtelevasi omia ja puolison lapsia mielessäsi eri tavalla.

Saatat myös kokea olevasi aina toisella sijalla. Parisuhteen suunnitelmat määräytyvät lasten aikataulujen mukaan ja puolison entinen kumppani on tavalla tai toisella jatkuvasti mukana elämässänne.

Tällaisten tunteiden sanominen ääneen voi tuntua lähes kielletyltä. Pelkäät ehkä kuulostavasi itsekkäältä tai pahalta ihmiseltä.

Tunne ja teko ovat kuitenkin eri asioita. Vaikeistakin tunteista saa puhua.

Kun omat ja bonuslapset muodostavat uuden perheen

Uusperheessä kaikilla on oma historiansa. Mukana voi olla sinun lapsiasi, puolison lapsia ja ehkä myöhemmin syntyviä yhteisiä lapsia.

Lapset eivät välttämättä tule keskenään toimeen. Kasvatusperiaatteet voivat olla erilaisia. Toisen lapselta saatetaan hyväksyä asioita, joita omalta lapselta ei hyväksyttäisi. Isovanhemmatkin voivat kohdella lapsia eri tavoin.

Samalla aikuisilta odotetaan tasapuolisuutta ja sitä, että kaikki muodostaisivat uuden onnellisen perheen.

Todellisuudessa läheiset suhteet eivät synny käskemällä. Bonusperheen rakentuminen voi viedä aikaa, eikä kaikkien tarvitse tuntea toisiaan kohtaan samalla tavalla.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• kärsit tahattomasta lapsettomuudesta
• lapsen yrittäminen tai hedelmöityshoidot kuormittavat sinua
• muiden raskaus- ja vauvauutiset tuntuvat vaikeilta
• lapsettomuus vaikuttaa parisuhteeseesi
• sinä ja puolisosi olette eri mieltä lasten hankkimisesta
• olet vapaaehtoisesti lapseton ja koet ympäristösi painostavan sinua
• pohdit, milloin olisi aika lopettaa lapsen yrittäminen
• yrität löytää paikkaasi bonusvanhempana
• sinun on vaikea suhtautua puolisosi lapseen tai hänen käytökseensä
• koet jääväsi parisuhteessasi lasten tai entisen puolison varjoon
• sinun ja puolisosi kasvatusnäkemykset eroavat toisistaan
• omien ja bonuslasten väliset suhteet aiheuttavat ristiriitoja
• tunnet bonusvanhemmuuteen liittyvää mustasukkaisuutta, ärtymystä tai ulkopuolisuutta
• rakastat perhettäsi, mutta uusperheen arki tuntuu välillä raskaalta
• mielessäsi on ajatuksia, joita et uskalla sanoa puolisollesi tai läheisillesi

Sinun ei tarvitse hävetä sitä, mitä tunnet. Sinun ei myöskään tarvitse yrittää tehdä tunteistasi hyväksyttävämpiä ennen kuin puhut niistä.

Me emme kerro, pitäisikö sinun jatkaa hedelmöityshoitoja, hankkia lapsia, rakastaa bonuslapsiasi tietyllä tavalla tai ratkaista uusperheesi asioita jollakin tietyllä tavalla.

Saat kertoa tilanteestasi juuri sellaisena kuin itse sen koet.

Lapsiin, lapsettomuuteen ja bonusperheeseen liittyvät tunteet eivät aina ole sellaisia, joista on helppo puhua ääneen. Rakkauden ja ilon rinnalla voi olla surua, kateutta, pettymystä, ärtymystä, syyllisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Sinun ei tarvitse kaunistella tunteitasi meille. Saat puhua niistäkin, joista et ehkä kenellekään muulle puhu.

Ystävyys voi olla yksi elämän tärkeimmistä ihmissuhteista. Hyvälle ystävälle kerrotaan asioita, joita ei ehkä kerrota kenellekään muulle. Yhdessä jaetaan arkea, iloja, suruja, salaisuuksia ja vuosien varrella kokonainen yhteinen historia.

Siksi ystävyys voi myös satuttaa valtavasti.

Joskus ystävyys muuttuu vähitellen raskaaksi, yksipuoliseksi tai alkaa viedä enemmän voimia kuin antaa. Joskus kaikki muuttuu yhden riidan, loukkauksen tai luottamuksen rikkoutumisen seurauksena. Ja joskus kaksi ihmistä vain kasvaa eri suuntiin ilman, että kumpikaan varsinaisesti teki mitään väärää.

Ystävyyteen liittyvää surua saatetaan vähätellä, vaikka ystävän menettäminen voi tuntua aivan yhtä raskaalta kuin parisuhteen päättyminen.

Kun ystävyys tuntuu yksipuoliselta

Ehkä olet aina se, joka soittaa, kysyy kuulumisia ja ehdottaa tapaamista. Sinä muistat syntymäpäivät, kuuntelet murheet ja olet paikalla, kun ystävä tarvitsee sinua.

Mutta kun sinä tarvitset jotakuta, ystävää ei näykään.

Ystävyyden vastavuoroisuutta voi olla vaikea arvioida. Kaiken ei tarvitse mennä jatkuvasti tasan, ja elämäntilanteet vaihtelevat. Mutta jos vuodesta toiseen huomaat olevasi se, joka pitää ystävyyttä yllä, mieleen voi hiipiä kipeä kysymys: Olemmeko me ystäviä siksi, että minä pidän meidät ystävinä?

Kun ystävä satuttaa

Ystävän sanat voivat satuttaa erityisen paljon juuri siksi, että hän tuntee sinut hyvin.

Ehkä ystävä arvostelee valintojasi, vähättelee onnistumisiasi tai saa sinut tuntemaan, ettet koskaan ole aivan tarpeeksi hyvä. Hän voi loukata ja kuitata asian vitsinä. Tai huomaat varovasi sanojasi ja tekemisiäsi, jotta hän ei suuttuisi.

Ystävyyteen voi liittyä myös kontrollointia, syyllistämistä tai manipulointia.

Silti suhteesta voi olla vaikea irrottautua. Takana voi olla kymmenien vuosien yhteinen historia, valtavasti hyviä muistoja ja ajatus siitä, ettei näin pitkä ystävyys voi vain päättyä.

Yhteinen historia ei kuitenkaan aina tarkoita, että suhde olisi nykyhetkessä hyväksi kummallekin.

Kun luottamus rikkoutuu

Ystävälle kerrotaan usein kaikkein henkilökohtaisimmat asiat luottaen siihen, että ne jäävät hänen tietoonsa.

Siksi voi tuntua erityisen pahalta huomata, että ystävä on puhunut asioistasi muille, valehdellut sinulle tai toiminut selkäsi takana.

Anteeksipyyntö voi korjata paljon, mutta aina luottamus ei palaudu ennalleen.

Voit antaa anteeksi ja silti huomata, ettet enää uskalla kertoa ystävällesi samoja asioita kuin ennen. Silloin voi joutua pohtimaan, millainen ystävyys on ilman luottamusta.

Kun ystävyyteen tulee joku kolmas

Kahden läheisen ystävän välinen suhde voi muuttua, kun mukaan tulee uusi ystävä, puoliso tai muu ihminen.

Ehkä huomaat jääväsi ulkopuolelle. Kaksi muuta tapaavat ilman sinua, yhteiset suunnitelmat vähenevät tai näet sosiaalisesta mediasta asioita, joihin sinua ei kutsuttu.

Aikuisenakin voi tuntea mustasukkaisuutta ystävästä.

Siitä voi olla vaikea puhua, koska tunne tuntuu lapselliselta. Miksi minua haittaa, että ystävälläni on muitakin ystäviä? Miksi tuntuu pahalta, ettei hän enää kerro ensimmäisenä asioitaan minulle?

Tunteita ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Ystävän menettämisen pelko voi olla hyvin todellinen.

Kateutta voi olla myös ystävien välillä

Ystävän pitäisi olla onnellinen puolestasi – mutta ihmiset eivät aina ole niin yksinkertaisia.

Ystävän parisuhde, raskaus, työpaikka, taloudellinen menestys, uusi koti tai muu onnistuminen voi herättää kateutta juuri silloin, kun omassa elämässä on vaikeaa.

Tai ehkä olet itse huomannut, ettei ystävä tunnu aidosti iloitsevan sinun onnistumisistasi.

Kateus ei automaattisesti tee ihmisestä huonoa ystävää. Ratkaisevaa on se, miten tunteen kanssa toimii. Joskus voi kuitenkin olla helpottavaa saada sanoa ääneen myös se vähemmän kaunis ajatus: olen ystävälleni kateellinen.

Elämäntilanteet muuttavat ystävyyksiä

Ystävyyssuhteet joutuvat joskus koetukselle, kun elämäntilanteet muuttuvat.

Toinen saa lapsia ja toinen ei. Toinen menee naimisiin, toinen eroaa. Toinen muuttaa toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille. Työ, perhe ja arki vievät enemmän aikaa kuin ennen.

Yhtäkkiä ihmisellä, jonka kanssa ennen puhuit päivittäin, ei tunnu koskaan olevan aikaa.

Muutos ei välttämättä tarkoita, että ystävyys olisi loppunut. Joskus ystävyyden täytyy vain löytää uusi muoto. Mutta aina se ei löydä.

Kun ystävyys päättyy

Ystävyyden päättymiseen ei ole samanlaisia tuttuja sääntöjä kuin parisuhteen päättymiseen. Ei välttämättä ole erokeskustelua tai selkeää hetkeä, jolloin kaikki loppui.

Ystävä voi vain lakata ottamasta yhteyttä. Viesteihin vastataan yhä harvemmin. Tapaamiset peruuntuvat. Lopulta huomaat, ettei hän enää kuulu elämääsi.

Joskus ystävyys taas päättyy suureen riitaan ja sanoihin, joita kumpikaan ei ehkä tarkoittanut.

Jäljelle jäävät kysymykset. Mitä tapahtui? Miksi hän ei enää halunnut olla ystäväni? Teinkö jotain väärin? Pitäisikö minun vielä ottaa yhteyttä? Voisimmeko joskus sopia?

Ystävän menettämistä saa surra.

Entä jos itse haluat päättää ystävyyden?

Joskus vaikeinta ei ole se, että ystävä jättää sinut, vaan se, että itse huomaat, ettet enää halua jatkaa ystävyyttä.

Miten vuosia kestänyt ystävyys lopetetaan? Pitääkö asiasta sanoa suoraan? Voiko vain ottaa etäisyyttä? Olenko huono ihminen, jos en enää halua olla hänen ystävänsä?

Saatat välittää toisesta edelleen, mutta huomata samalla, että hänen seuransa kuormittaa sinua.

Kaikkien ihmissuhteiden ei tarvitse kestää koko elämää ollakseen merkityksellisiä.

Ystävälle ei aina voi puhua ystävästä

Ystävyyden ongelmissa on yksi erityinen hankaluus: juuri se ihminen, jolle normaalisti kertoisit murheesi, saattaa tällä kertaa olla murheesi aihe.

Yhteisille ystäville puhuminenkaan ei aina tunnu hyvältä. Et ehkä halua heidän valitsevan puolia tai pelkää, että kertomasi asiat päätyvät takaisin ystäväsi korviin.

Silloin voi olla helpottavaa puhua ihmiselle, joka ei tunne kumpaakaan eikä ole osa tilannetta.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• ystävyytesi tuntuu yksipuoliselta
• olet aina se, joka pitää yhteyttä ja ylläpitää ystävyyttä
• ystäväsi sanat tai käyttäytyminen satuttavat sinua
• koet, ettei ystävä arvosta tai kuuntele sinua
• ystäväsi arvostelee, kontrolloi tai syyllistää sinua
• luottamus ystävyyssuhteessa on rikkoutunut
• ystävyyteen liittyy kateutta tai mustasukkaisuutta
• tunnet jääväsi ulkopuolelle ystäväporukassa
• ystäväsi uusi parisuhde tai ystävyyssuhde on muuttanut välejänne
• erilaiset elämäntilanteet ovat etäännyttäneet teitä
• olet riitaantunut ystäväsi kanssa etkä tiedä, mitä tehdä
• pitkä ystävyys on päättynyt ja kaipaat ystävääsi
• ystäväsi on katkaissut välit etkä ymmärrä miksi
• pohdit, pitäisikö sinun itse ottaa etäisyyttä ystävääsi
• haluaisit päättää kuormittavan ystävyyssuhteen, mutta tunnet siitä syyllisyyttä
• kaipaat ystävää, joka ei enää kuulu elämääsi
• sinulla ei ole tällä hetkellä läheistä ystävää, jolle voisit puhua

Sinun ei tarvitse tietää, pitäisikö ystävyys pelastaa, ottaa etäisyyttä vai päästää siitä kokonaan irti. Me emme päätä puolestasi, kuka on oikeassa tai väärässä.

Saat kertoa tilanteesta juuri sellaisena kuin itse sen koet – myös ne asiat, joita et haluaisi sanoa yhteisille ystävillenne.

Joskus jo se auttaa, että saa sanoa ääneen: minä kaipaan häntä, olen hänelle vihainen, olen kateellinen, minua loukattiin tai en enää halua olla hänen ystävänsä.

Kaikkien ystävyyssuhteiden ei tarvitse kestää ikuisesti ollakseen tärkeitä. Joskus ystävyys muuttuu, joskus se päättyy ja joskus se löytää vaikeuksien jälkeen uuden muodon. Olipa tilanteesi mikä tahansa, myös ystävyyteen liittyvä suru, pettymys, ikävä ja ristiriitaiset tunteet ansaitsevat tulla kuulluiksi.

Perheen pitäisi olla paikka, jossa voi tuntea turvaa, hyväksyntää ja rakkautta. Joskus juuri kaikkein läheisimmät ihmissuhteet voivat satuttaa eniten ja jättää jälkiä, joita kannetaan mukana vuosien ajan.

Vaikeat suhteet vanhempiin, sisaruksiin tai muihin sukulaisiin voivat herättää monenlaisia tunteita. Ehkä koet, ettei sinua ole koskaan ymmärretty tai hyväksytty sellaisena kuin olet. Ehkä sisarusten välit ovat rikkoutuneet, yhteydenpito on loppunut tai perheen sisäiset ristiriidat kuormittavat arkeasi jatkuvasti.

Moni joutuu kohtaamaan myös sukuriitoja, jotka liittyvät esimerkiksi perintöön, omaisuuden jakamiseen tai vanhempien hoivaan. Tällaiset tilanteet voivat rikkoa läheisiä ihmissuhteita ja aiheuttaa syvää pettymystä, surua sekä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Joskus riidat jatkuvat vuosia ja vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin.

Perhesuhteisiin liittyy usein myös odotuksia, velvollisuuksia ja syyllisyyttä. Saatat pohtia, pitäisikö antaa anteeksi, pitää yhteyttä tai jaksaa vielä vähän enemmän. Toisaalta saatat tuntea helpotusta siitä, että olet ottanut etäisyyttä, mutta samalla surra sitä, ettei suhde koskaan ollut sellainen kuin olisit toivonut.

Näiden tunteiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Meille voit kertoa kokemuksistasi ilman pelkoa arvostelusta tai vähättelystä. Sinun ei tarvitse puolustella tunteitasi tai selittää, miksi jokin asia sattuu. Jokainen perhe on erilainen ja jokaisella on oikeus omaan kokemukseensa.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• suhteesi vanhempiin on vaikea tai etäinen
• sisarussuhteet ovat rikkoutuneet tai täynnä ristiriitoja
• perintöasiat tai sukuriidat aiheuttavat stressiä
• tunnet syyllisyyttä tai ulkopuolisuutta omassa perheessäsi
• yhteyden katkaiseminen läheiseen herättää ristiriitaisia tunteita
• kaipaat puolueetonta kuuntelijaa vaikean perhetilanteen keskelle.

Joskus jo se, että saa kertoa oman tarinansa ihmiselle, joka kuuntelee aidosti, voi tuoda helpotusta ja auttaa jäsentämään omia ajatuksia. Sinun ei tarvitse löytää ratkaisuja heti. Annat vain itsellesi luvan tulla kuulluksi.

Perhesiteet voivat olla elämän suurin voimavara, mutta ne voivat myös satuttaa syvästi. Vaikka et voi muuttaa menneisyyttä tai muiden ihmisten toimintaa, sinun ei tarvitse kantaa sen aiheuttamaa taakkaa yksin. 

Vakava sairaus pysäyttää. Se voi tulla täysin yllättäen ja muuttaa hetkessä kaiken sen, mikä vielä vähän aikaa sitten tuntui itsestään selvältä.

Yksi lääkärikäynti, tutkimustulos tai diagnoosi voi jakaa elämän aikaan ennen sairautta ja sen jälkeen. Mieli täyttyy kysymyksistä, joihin ei ehkä vielä ole vastauksia. Miten tästä selviän? Paranenko? Millaisia hoitoja on edessä? Pystynkö jatkamaan töissä? Miten pärjäämme taloudellisesti? Entä puoliso, lapset ja muut läheiset?

Joskus kaikkein pelottavinta on epätietoisuus ja odottaminen.

Kun elämä muuttuu yhdessä hetkessä

Vakava sairastuminen ei kosketa vain kehoa. Se voi vaikuttaa mieleen, parisuhteeseen, perheeseen, työhön, talouteen, tulevaisuudensuunnitelmiin ja koko käsitykseen omasta elämästä.

Asiat, joita vielä eilen suunnitteli kuukausien tai vuosien päähän, saattavat yhtäkkiä tuntua epävarmoilta.

Sairastuminen voi herättää pelkoa, surua, vihaa ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Miksi juuri minä? Miksi juuri nyt?

Toisaalta mukana voi olla myös helpotusta siitä, että pitkään jatkuneille oireille löytyi viimein selitys. Tunteet voivat vaihdella saman päivänkin aikana toivosta epätoivoon.

Kaikki nämä tunteet ovat sallittuja.

Kaikkein vaikeimmista ajatuksista ei aina uskalla puhua läheisille

Vakavasti sairastunut saattaa huomata suojelevansa muita omilta tunteiltaan.

Kun läheiset ovat huolissaan, voi tuntua siltä, että itse pitäisi olla se vahva. Ehkä sanot muille, että kyllä tästä selvitään, vaikka yksin ollessasi pelkäät aivan muuta.

Saatat miettiä asioita, joita et halua sanoa puolisollesi, lapsillesi tai vanhemmillesi. Entä jos hoidot eivät tehoa? Entä jos en parane? Entä jos kuolen?

Kuoleman pelosta puhuminen ei tarkoita toivosta luopumista. Jos se on mielessäsi, siitäkin saa puhua.

Joskus taas et halua puhua sairaudesta lainkaan. Voi tuntua raskaalta, jos jokainen kohtaaminen alkaa kysymyksellä voinnistasi ja elämäsi alkaa muiden silmissä muodostua pelkästä sairaudesta.

Sinä olet edelleen paljon muutakin kuin diagnoosisi.

Entä työ ja toimeentulo?

Vakavan sairauden keskellä ajatukset eivät välttämättä pyöri vain paranemisessa.

Miten laskut maksetaan, jos en pysty työskentelemään? Kuinka kauan sairausloma kestää? Mitä tapahtuu yritykselleni tai työpaikalleni? Pystynkö enää palaamaan entiseen työhöni? Miten perhe pärjää, jos tuloni pienenevät?

Käytännön huolet voivat tuntua jopa raskaammilta kuin itse sairaus.

Samalla kun pitäisi jaksaa tutkimuksia, hoitoja ja omaa pelkoa, pitäisi ehkä täyttää hakemuksia, järjestellä työasioita, huolehtia kodista ja selvittää taloudellisia asioita.

Kaikkea pitäisi hoitaa juuri silloin, kun omat voimavarat ovat vähissä.

Sairaus voi muuttaa myös ihmissuhteita

Vakava sairaus vaikuttaa usein myös parisuhteeseen ja perheen rooleihin.

Puolisosta voi tulla huomaamatta hoivaaja. Sairastunut voi tuntea syyllisyyttä siitä, että toinen joutuu kantamaan enemmän vastuuta. Läheisyys ja seksuaalisuus voivat muuttua. Tulevaisuudesta puhuminen voi tuntua vaikealta.

Myös ystävyyssuhteet voivat muuttua. Jotkut ihmiset tulevat lähemmäksi, kun taas toiset eivät ehkä osaa kohdata sairautta ja etääntyvät.

Joskus sairastunut joutuu jopa lohduttamaan muita omasta sairaudestaan.

Kun hoidot päättyvät, kaikki ei välttämättä palaudu ennalleen

Ulkopuolisesta voi näyttää siltä, että hoitojen päättyessä vaikea vaihe on ohi. Sairastuneelle asia ei aina ole niin yksinkertainen.

Kontrollikäynnit voivat pelottaa. Jokainen uusi kipu tai oire voi herättää ajatuksen sairauden palaamisesta. Keho on saattanut muuttua hoitojen tai leikkausten vuoksi, eikä oma peilikuva tunnu enää samalta.

Myös oma suhtautuminen elämään voi muuttua. Asiat, joita ennen piti tärkeinä, eivät ehkä enää tunnu merkityksellisiltä. Työhön tai entiseen arkeen palaaminen voi tuntua oudolta.

Muut odottavat ehkä elämän jatkuvan kuten ennen, mutta itse tiedät, ettei kaikki ole enää ennallaan.

Myös sairastuneen läheinen tarvitsee tulla kuulluksi

Vakava sairaus ei kosketa vain diagnoosin saanutta ihmistä.

Kun puoliso, lapsi, vanhempi, sisarus tai muu läheinen sairastuu, oma maailma voi järkkyä samalla tavalla. Huoli voi olla jatkuvasti läsnä, vaikka itse yrittäisi jatkaa tavallista arkea.

Läheisenä saatat ajatella, ettei sinulla ole oikeutta valittaa, koska et ole itse sairas. Ehkä yrität olla vahva, huolehtia sairastuneesta, hoitaa kodin ja käytännön asiat sekä pitää muun perheen arjen mahdollisimman normaalina.

Samalla voit olla väsynyt, vihainen, peloissasi tai aivan loppu.

Saatat myös pelätä läheisesi kuolemaa, mutta et halua puhua siitä hänen kanssaan.

Sinunkin tunteillasi on merkitystä.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• olet saanut vakavan sairauden diagnoosin
• odotat tutkimustuloksia ja epätietoisuus tuntuu raskaalta
• tulevat tutkimukset tai hoidot pelottavat
• pelkäät sairauden pahenemista tai uusiutumista
• ajattelet kuolemaa tai pelkäät sitä
• tunnet vihaa, surua, epätoivoa tai epäoikeudenmukaisuutta
• yrität olla vahva läheistesi vuoksi, vaikka itse pelkäät
• sairaus on muuttanut kehoasi tai käsitystäsi itsestäsi
• työ, yritys tai toimeentulo huolestuttaa
• sairaus vaikuttaa parisuhteeseesi tai perheeseesi
• hoidot ovat päättyneet, mutta elämä ei tunnu palaavan ennalleen
• läheisesi on vakavasti sairas ja olet huolissasi hänen tulevaisuudestaan
• läheisen hoitaminen tai tukeminen alkaa käydä voimillesi
• et halua kuormittaa perhettäsi tai ystäviäsi omilla peloillasi
• olet väsynyt puhumaan sairaudesta ja kaipaat välillä keskustelua aivan tavallisista asioista
• haluaisit vain sanoa ääneen sen, mitä et uskalla sanoa kenellekään muulle

Sinun ei tarvitse olla positiivinen tai reipas meidän vuoksemme. Sinun ei tarvitse vakuuttaa, että kaikki järjestyy. Etkä tarvitse valmiita sanoja sille, miltä sinusta tuntuu.

Me emme anna lääketieteellisiä neuvoja emmekä korvaa terveydenhuollon ammattilaista. Meidän kanssamme saat sen sijaan puhua siitä, mitä sairaus tekee sinun elämällesi ja ajatuksillesi.

Joskus haluat ehkä puhua diagnoosista, hoidoista ja peloistasi. Toisella kertaa saatat haluta puhua tunnin aivan jostakin muusta. Molemmat ovat yhtä sallittuja.

Vakavan sairauden keskellä sinun ei tarvitse olla koko ajan vahva. Olitpa itse sairastunut tai kuljet vakavasti sairaan läheisesi rinnalla, myös sinun pelkosi, väsymyksesi, vihasi, toivosi ja kaikki muut tunteesi ansaitsevat tulla kuulluiksi. Jos jotakin on liian vaikea sanoa läheisille, meille sen saa sanoa ääneen.

Läheisen ihmisen tai rakkaan lemmikin menettäminen on yksi elämän raskaimmista kokemuksista. Kuolema voi muuttaa hetkessä koko tutun elämän – tai siihen on ehkä yrittänyt valmistautua pitkän sairauden aikana tietäen, mitä on tulossa.

Silti menetykseen on vaikea valmistautua.

Suru voi tulla aaltoina, yllättäen tai hiljaa hiipien. Välillä elämä tuntuu hetken lähes tavalliselta ja seuraavassa hetkessä jokin pieni asia – tuttu laulu, valokuva, tuoksu, tyhjä paikka ruokapöydässä tai tapa, jolla ennen aloitti päivän – tuo ikävän takaisin täydellä voimalla.

Jokainen suree omalla tavallaan. Surulle ei ole oikeaa tapaa eikä aikataulua.

Kun kaikki muuttuu yhdessä hetkessä

Äkillinen kuolema voi olla erityisen vaikea ymmärtää.

Aamulla ihminen oli vielä olemassa ja illalla häntä ei enää ole. Onnettomuus, sairauskohtaus tai muu odottamaton kuolema voi jättää jälkeensä epätodellisen tunteen: eihän tämän pitänyt mennä näin.

Mieleen voi jäädä viimeinen keskustelu, viimeinen viesti tai se, ettei ehtinyt sanoa hyvästejä.

Mitä jos olisin soittanut? Miksi en huomannut mitään? Miksi sanoin viimeksi niin? Olisinko voinut tehdä jotakin?

Mieli voi palata samoihin hetkiin yhä uudelleen yrittäessään ymmärtää tapahtunutta.

Pitkän sairauden jälkeenkin saa surra

Kun läheinen on ollut pitkään vakavasti sairas, kuoleman mahdollisuuteen on ehkä ehtinyt valmistautua. Olet saattanut seurata sairauden etenemistä, huolehtia läheisestäsi ja tietää, ettei yhteistä aikaa ole loputtomasti.

Kuolema voi silti tuntua musertavalta.

Surun rinnalla voi tulla myös helpotus. Läheisen kärsimys on päättynyt. Pitkä hoivavastuu on ohi. Jatkuvaa huolta ei enää ole.

Helpotuksesta voi seurata syyllisyys: saanko minä tuntea näin?

Saat. Helpotus ei tarkoita, ettet olisi rakastanut tai ettet surisi.

Suruun voi kuulua muutakin kuin ikävää

Kuolemaan liittyvistä tunteista puhutaan usein kauniisti. Todellisuudessa suru ei aina ole pelkkää ikävää ja kaipausta.

Voit olla vihainen kuolleelle siitä, että hän jätti sinut. Voit olla vihainen lääkäreille, muille läheisille, itsellesi tai koko maailmalle.

Jos suhde kuolleeseen oli vaikea, tunteet voivat olla vielä ristiriitaisempia. Voit surra ihmistä, jonka kanssa et tullut toimeen. Voit ikävöidä ja olla samalla katkera. Saatat surra myös kaikkea sitä, mitä suhteestanne ei koskaan tullut.

Kuolema ei muuta vaikeaa ihmissuhdetta jälkikäteen täydelliseksi.

Kaikista näistäkin tunteista saa puhua.

Kun menetys on erityisen vaikea ymmärtää

Lapsen, puolison, sisaruksen, vanhemman tai muun hyvin läheisen ihmisen kuolema voi muuttaa myös omaa identiteettiä ja paikkaa maailmassa.

Kuka minä olen ilman häntä? Miten elämä voi jatkua, kun ihminen, jonka piti kulkea rinnallani, ei enää ole täällä?

Erityisen raskaita kysymyksiä voi liittyä tilanteisiin, joissa läheinen on kuollut itsemurhan seurauksena. Surun rinnalla voi olla järkytystä, vihaa, syyllisyyttä ja loputtomia miksi-kysymyksiä.

Miksi en huomannut? Miksi hän ei kertonut? Olisinko voinut estää tämän?

Kaikkiin kysymyksiin ei välttämättä koskaan löydy vastausta. Silti niitä voi olla tarve sanoa ääneen yhä uudelleen.

Kun muut jatkavat elämäänsä

Menetyksen ensimmäisinä päivinä ja viikkoina ympärillä voi olla paljon ihmisiä. Tulee viestejä, puheluita ja kysymyksiä siitä, miten jaksat.

Sitten muiden elämä jatkuu.

Oma surusi ei välttämättä jatka samaa tahtia.

Kuukausienkin kuluttua voi olla päiviä, jolloin menetys tuntuu yhtä todelta kuin alussa. Ensimmäinen syntymäpäivä ilman häntä. Joulu. Vuosipäivä. Paikka, jossa kävitte yhdessä. Tai aivan tavallinen tiistai, jolloin haluaisit vain soittaa ja kertoa jotakin.

Saatat huomata miettiväsi, kuinka kauan samasta asiasta voi enää puhua ystäville. Ehkä et halua olla aina se sureva ihminen. Ehkä ympäriltä kuuluu jo hyvää tarkoittavia kehotuksia jatkaa elämää ja suunnata katse tulevaisuuteen.

Surulla ei kuitenkaan ole määräpäivää.

Rakkaan lemmikin menettäminen on todellinen menetys

Lemmikki voi olla perheenjäsen, ystävä, turva ja vuosien ajan erottamaton osa jokapäiväistä elämää.

Se on ehkä ollut vastassa joka kerta, kun tulet kotiin. Nukkunut vieressäsi. Lähtenyt kanssasi lenkille. Ollut läsnä elämäsi parhaissa ja vaikeimmissa hetkissä.

Siksi kodin hiljaisuus lemmikin kuoleman jälkeen voi tuntua valtavalta.

Kaikki ympärillä eivät välttämättä ymmärrä surun syvyyttä. Saatat kuulla, että sehän oli vain koira, kissa tai muu eläin – tai että voithan ottaa uuden.

Rakkaan eläimen menettämistä ei kuitenkaan korvata toisella eläimellä.

Sinun ei tarvitse vähätellä suruasi siksi, että menetetty läheisesi oli eläin.

Kun joudut itse tekemään viimeisen päätöksen

Lemmikin kuolemaan liittyy usein yksi erityisen raskas asia: omistaja joutuu joskus itse päättämään, milloin on aika päästää irti.

Teinkö päätöksen liian aikaisin? Olisiko vielä ollut hyviä päiviä? Odotinko liian pitkään? Kärsikö se? Ymmärsikö se, mitä tapahtui? Olisinko voinut tehdä vielä jotakin?

Eutanasian jälkeen nämä kysymykset voivat pyöriä mielessä pitkään.

Päätös, joka tehtiin rakkaudesta ja halusta estää kärsimystä, voi silti tuntua hirvittävän raskaalta kantaa.

Siitäkin saa puhua niin monta kertaa kuin tarvitsee.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• olet menettänyt läheisen ihmisen
• kuolema tuli äkillisesti etkä pysty vielä käsittämään tapahtunutta
• läheisesi kuoli pitkän sairauden jälkeen
• puolisosi, vanhempasi, sisaruksesi tai muu tärkeä ihminen on kuollut
• olet menettänyt lapsen
• läheisesi on tehnyt itsemurhan
• et ehtinyt sanoa hyvästejä tai mielessäsi on asioita, jotka jäivät sanomatta
• tunnet surun lisäksi vihaa, syyllisyyttä, katkeruutta tai jopa helpotusta
• mietit jatkuvasti, olisitko voinut tehdä jotakin toisin
• muut tuntuvat jatkaneen elämäänsä, vaikka oma surusi on edelleen vahvasti läsnä
• et enää halua tai kehtaa puhua samasta menetyksestä läheisillesi
• olet menettänyt rakkaan lemmikkisi
• olet joutunut tekemään päätöksen lemmikkisi lopettamisesta
• tunnet syyllisyyttä lemmikkisi viimeisistä hetkistä
• ympärilläsi olevat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, kuinka suuri menetys lemmikin kuolema sinulle on
• kaipaat vain ihmistä, jolle voisit kertoa hänestä, jonka menetit

Sinun ei tarvitse yrittää päästä surusta yli meidän vuoksemme. Saat itkeä, olla vihainen, muistella, puhua samoista asioista uudelleen tai kertoa meille vaikka siitä, millainen ihminen tai eläin hän oli.

Joskus sureva ei tarvitse neuvoja. Hän tarvitsee mahdollisuuden kertoa tarinan vielä kerran ihmiselle, joka jaksaa kuunnella sen loppuun asti.

Suru kertoo siitä, että joku oli sinulle tärkeä. Olipa menetyksestä kulunut päivä, kuukausi tai vuosia, sinun ei tarvitse perustella sitä, miksi ikävöit edelleen. Saat puhua hänestä niin kauan kuin sinulla on puhuttavaa.

Yksinäisyys ei tarkoita aina sitä, että olisi fyysisesti yksin. Sitä voi kokea myös ihmisten keskellä, parisuhteessa tai suurenkin perheen ympäröimänä. Joskus elämä vain ajautuu tilanteeseen, jossa ei enää ole ketään, kenelle voisi kertoa ajatuksistaan, huolistaan tai edes päivän pienistä iloista.

Moni miettii, ettei halua vaivata läheisiään tai että muilla on jo omat murheensa. Vähitellen ajatukset jäävät oman mielen sisälle, ja yksinäisyyden tunne voi kasvaa päivä päivältä suuremmaksi.

Sinun ei tarvitse jäädä yksin.

Voit puhua juuri siitä, mikä sinulle on tärkeää. Joskus mielessä on surua, huolia tai pelkoja. Toisinaan taas tekee mieli kertoa onnistumisesta, hauskasta kohtaamisesta, lastenlasten kuulumisista, uudesta harrastuksesta tai vaikkapa siitä, mitä pihalla tänään kukki. 

Palvelumme on tarkoitettu kaikenikäisille, mutta erityisesti myös sinulle, joka olet iäkkäämpi ja huomaat, että ystäväpiiri on vuosien myötä pienentynyt, lapset asuvat kaukana tai päivissä on enemmän hiljaisia hetkiä kuin ennen. Keskustelun ei tarvitse aina liittyä ongelmiin – joskus tärkeintä on vain se, että on joku, joka kuuntelee aidosti.

Kun kaipaat seuraa, kuuntelevaa korvaa tai vain ihmistä, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Sinun ei tarvitse keksiä erityistä syytä. Se, että haluat tulla kuulluksi, on jo itsessään riittävä syy puhua.

Alkoholi voi vähitellen alkaa hallita elämää tavalla, jota ei itse huomaa tai haluaisi myöntää. Toisinaan ongelma koskettaa omaa käyttöä, toisinaan taas kaikkein raskainta on elää läheisen ihmisen alkoholiongelman rinnalla. Molemmat tilanteet voivat herättää paljon huolta, surua, epätoivoa ja yksinäisyyttä.

Jos alkoholi on alkanut vaikuttaa omaan arkeesi, ihmissuhteisiisi, työhösi tai hyvinvointiisi, ensimmäisen askeleen ottaminen voi tuntua vaikealta. Moni pelkää leimautumista tai sitä, että muut tuomitsevat. Todellisuudessa avun hakeminen on merkki rohkeudesta – ei heikkoudesta.

Yhtä kuormittavaa voi olla elää puolison, vanhemman, lapsen, sisaruksen tai muun läheisen alkoholiongelman kanssa. Saatat kantaa jatkuvaa huolta, yrittää pitää perheen kasassa tai huomata muuttaneesi omaa elämääsi toisen juomisen vuoksi. Moni läheinen kokee syyllisyyttä, häpeää tai voimattomuutta vaikka ongelma ei ole hänen aiheuttamansa.

Sinun ei tarvitse jäädä yksin. Voit puhua avoimesti juuri siitä, mitä elämässäsi tapahtuu. Keskustelussa ei syyllistetä eikä arvostella. Saat kertoa ajatuksistasi, peloistasi, pettymyksistäsi tai siitä, kuinka väsynyt olet kantamaan tätä taakkaa.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• oma alkoholinkäyttösi huolestuttaa sinua
• läheisen juominen kuormittaa arkeasi
• parisuhde kärsii alkoholin vuoksi
• perhe-elämä on muuttunut raskaaksi juomisen takia
• tunnet häpeää, syyllisyyttä tai yksinäisyyttä
• et tiedä, kenelle voisit puhua tilanteestasi

Sinun ei tarvitse tietää, mitä haluat tehdä tai miten tilanteen pitäisi muuttua. Joskus tärkeintä on vain saada kertoa ääneen, miltä kaikki tuntuu. Kun ajatuksia ei tarvitse enää kantaa yksin, ne voivat vähitellen selkeytyä ja niiden paino keventyä.

Alkoholiongelma koskettaa aina useampaa kuin yhtä ihmistä. Olitpa itse kamppailemassa alkoholin kanssa tai elät läheisesi riippuvuuden varjossa, sinä ansaitset tulla kuulluksi, kohdatuksi lämpimästi ja ilman arvostelua.

Työ vie suuren osan elämästämme. Siksi työpaikan ongelmat eivät useinkaan jää työpaikalle. Ne voivat seurata kotiin, pyöriä mielessä iltaisin, häiritä unta ja vaikuttaa ihmissuhteisiin, mielialaan ja omaan hyvinvointiin. Jos sunnuntai-iltana ahdistaa jo ajatus maanantaista tai huomaat käyväsi työpäivän tapahtumia mielessäsi vielä nukkumaan mennessä, työ on saanut elämässäsi ehkä liian suuren ja raskaan roolin.

Työelämän haasteita on monenlaisia. Joskus ongelmana on liian suuri työmäärä, jatkuva kiire tai kohtuuttomalta tuntuva vastuu. Toisinaan suurin kuormitus tulee ihmisistä: esihenkilöstä, työkaverista, työyhteisön ristiriidoista tai ilmapiiristä, jossa ei tunne oloaan hyväksi.

Kun työstä ei palaudu

Kiireinen työpäivä silloin tällöin kuuluu monen työhön. Tilanne on toinen, jos kiireestä tulee pysyvä olotila. Työtehtäviä tulee enemmän kuin ehdit tehdä. Keskeneräiset asiat kasaantuvat. Työpäivää pitäisi venyttää, jotta kaiken saisi valmiiksi, ja silti tuntuu, ettei koskaan tee tarpeeksi.

Vapaa-ajallakin mielessä pyörivät tekemättömät työt.

Saatat huomata olevasi jatkuvasti väsynyt, ärtynyt tai kykenemätön palautumaan. Asiat, jotka ennen tuntuivat helpoilta, vaativat enemmän energiaa ja pienikin uusi tehtävä voi tuntua viimeiseltä pisaralta. Silloin mieleen voi tulla kysymys: olenko minä vain huono kestämään työelämää vai vaaditaanko minulta oikeasti liikaa?

Kun esihenkilön kanssa on vaikeaa

Esihenkilöllä on suuri vaikutus siihen, miltä työpaikalla oleminen tuntuu. Ehkä koet, ettei sinua kuunnella tai työtäsi arvosteta. Saat jatkuvasti kritiikkiä mutta harvoin kiitosta. Ohjeet muuttuvat, odotukset ovat epäselviä tai sinusta tuntuu, että sinua kohdellaan eri tavalla kuin muita.

Esihenkilö voi myös olla arvaamaton. Et koskaan tiedä, millä tuulella hän tänään on tai miten hän reagoi, jos teet virheen tai olet jostakin eri mieltä. Tilanne on erityisen vaikea siksi, että esihenkilöllä on valtaa suhteessa työntekijään. Kaikkea ei ehkä uskalla sanoa suoraan, vaikka haluaisikin.

Mitä jos minua aletaan pitää hankalana? Vaikuttaako tämä työvuoroihini, tehtäviini tai tulevaisuuteeni yrityksessä?

Kun ongelmana on työkaveri

Aina työpaikan vaikeudet eivät liity johtamiseen. Työkaverin kanssa voi olla jatkuvia ristiriitoja. Joku saattaa arvostella tekemisiäsi, puhua selkäsi takana, jättää sinut tiedon ulkopuolelle tai suhtautua sinuun tavalla, joka tuntuu vähättelevältä.

Joskus kaksi ihmistä eivät vain tule toimeen. Sekin voi olla yllättävän kuormittavaa, kun saman ihmisen kanssa täytyy viettää päivä toisensa jälkeen.

Työpaikalla voi muodostua myös ryhmiä ja sisäpiirejä. Kahvipöytäkeskustelu loppuu, kun saavut paikalle. Muita kutsutaan mukaan, sinua ei. Tärkeitä asioita tuntuvat tietävän kaikki muut ennen sinua. Ulkopuolelle jääminen satuttaa myös aikuisena.

Kun työpaikalla kiusataan

Työpaikkakiusaaminen ei aina ole huutamista tai näkyvää riitelyä. Se voi olla jatkuvaa vähättelyä, pilkkaamista, perusteetonta arvostelua, tiedon pimittämistä, ulkopuolelle jättämistä tai muuta toistuvaa epäasiallista käyttäytymistä.

Jos tilanne jatkuu pitkään, ihminen voi alkaa epäillä omaa kokemustaan. Kuvittelenko tämän? Olenko liian herkkä? Miksi muut eivät näytä huomaavan mitään? Joskus kaikkein raskainta on juuri se, ettei kukaan muu tunnu näkevän sitä, mitä itse joutuu kokemaan.

Kun pelkäät tekeväsi virheen

Työ voi kuormittaa myös silloin, kun ympärillä olevat ihmiset eivät tee mitään väärää. Ehkä asetat itse itsellesi valtavat vaatimukset. Pelkäät virheitä, mietit jatkuvasti muiden mielipiteitä työstäsi tai tunnet, ettet oikeasti osaa niin paljon kuin muut luulevat.

Yksi pieni virhe voi pyöriä mielessä koko illan. Muut kehuvat työtäsi, mutta itse ajattelet vain kaikkea sitä, minkä olisit voinut tehdä paremmin. Työelämän paineet eivät aina tule ulkopuolelta.

Kun työpaikan tulevaisuus pelottaa

Määräaikainen työsuhde on päättymässä. Yrityksessä puhutaan säästöistä tai henkilöstövähennyksistä. Työtehtäviä järjestellään uudelleen tai yrityksen tulevaisuus näyttää epävarmalta. Epätietoisuus on aina raskasta.

Menetänkö työpaikkani? Löydänkö uuden? Miten pärjään taloudellisesti? Olenko liian vanha vaihtamaan alaa? Entä jos en enää löydä vastaavaa työtä? Joskus mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta pelkkä odottaminen vie voimia.

Pitäisikö työpaikkaa vaihtaa?

Ehkä olet miettinyt lähtemistä jo pitkään. Aamuisin et haluaisi mennä töihin, mutta ajatus irtisanoutumisestakin pelottaa. Nykyinen työ on tuttu, palkka tulee säännöllisesti ja työkaveritkin saattavat olla tärkeitä. Entä jos seuraava työpaikka on vielä huonompi? Entä jos kadun lähtemistä? Entä jos en löydä mitään muuta?

Toisinaan taas olet ehkä saanut uuden työpaikan mutta tunnet syyllisyyttä vanhan jättämisestä. Työpaikan vaihtaminen voi olla suuri elämänmuutos, vaikka päätös olisi täysin oma.

Työasioista ei aina uskalla puhua työpaikalla

Työpaikan ongelmista pitäisi teoriassa voida keskustella esihenkilön, henkilöstöhallinnon tai muiden työpaikan tahojen kanssa. Käytännössä se ei aina tunnu mahdolliselta.

Saatat pelätä leimautuvasi hankalaksi työntekijäksi. Et ehkä halua, että työkaverit saavat tietää asiasta. Tai ongelma liittyy juuri siihen henkilöön, jonka kanssa siitä normaalisti pitäisi keskustella. Läheisillekään työasioista ei aina halua puhua loputtomasti. Puoliso on ehkä kuullut saman tarinan jo kymmeniä kertoja, mutta asia pyörii edelleen omassa mielessä.

Silloin voi helpottaa, että saa puhua ihmiselle, joka ei kuulu työpaikkaasi eikä omaan lähipiiriisi.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• työ tuntuu jatkuvasti kuormittavalta
• työmäärä on liian suuri tai vastuu tuntuu kohtuuttomalta
• et palaudu työpäivistä edes vapaa-ajalla
• työasiat pyörivät mielessä iltaisin ja viikonloppuisin
• esihenkilön toiminta aiheuttaa stressiä tai epävarmuutta
• sinulla on vaikeuksia työkaverin kanssa
• tunnet jääväsi työyhteisön ulkopuolelle
• koet työpaikkakiusaamista tai epäasiallista kohtelua
• työilmapiiri tuntuu huonolta tai ristiriitaiselta
• pelkäät jatkuvasti tekeväsi virheitä
• epäilet omaa osaamistasi tai riittävyyttäsi
• työuupumus tai oma jaksamisesi huolestuttaa
• työpaikkasi tai työsuhteesi tulevaisuus on epävarma
• pelkäät irtisanomista
• mietit työpaikan tai kokonaan alan vaihtamista
• työn ja muun elämän välinen tasapaino on kadonnut
• et uskalla puhua tilanteestasi omalla työpaikallasi
• huomaat ajattelevasi, ettet yksinkertaisesti enää jaksa mennä töihin
• haluat vain purkaa työpäivän tapahtumat jollekulle, joka kuuntelee

Sinun ei tarvitse ennen puhelua tietää, mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Me emme tunne työpaikkasi ihmisiä emmekä valitse puolia. Saat kertoa tilanteesta sellaisena kuin sinä sen koet.

Joskus tarvitset vain paikan, jossa saat purkaa huonon työpäivän. Joskus sama ongelma on jatkunut vuosia ja haluat ensimmäistä kertaa sanoa ääneen kaiken sen, mitä työpaikalla et uskalla sanoa.

Kaikkia ongelmia ei ratkaista yhdellä keskustelulla. Mutta joskus jo se, että ajatukset saa ulos omasta päästä ja joku kuuntelee ne loppuun asti, tekee seuraavasta työpäivästä hieman kevyemmän.

Työ on tärkeä osa elämää, mutta sen ei pitäisi viedä kaikkea voimaa muulta elämältä. Jos työpaikan asiat seuraavat sinua jatkuvasti kotiin, niistä saa puhua. Meille sinun ei tarvitse olla hyvä työntekijä, hankala työntekijä tai vahva työntekijä. Saat olla vain ihminen, jolla on ollut raskasta töissä.

Esihenkilönä, yrittäjänä tai yrityksen johtajana olet usein se ihminen, jolta muut odottavat vastauksia. Sinun pitäisi tietää, mitä tehdään seuraavaksi. Ratkaista ristiriidat, huolehtia työntekijöistä, tehdä vaikeat päätökset ja pitää kokonaisuus hallinnassa silloinkin, kun et itse ole lainkaan varma siitä, mikä olisi oikea ratkaisu.

Mutta kenelle sinä voit puhua silloin, kun työasiat alkavat painaa mieltä?

Johtamiseen liittyy paljon asioita, joista ei voi puhua vapaasti omassa työyhteisössä. Työntekijöiden henkilökohtaiset tilanteet, henkilöstöongelmat, yrityksen taloudelliset vaikeudet, tulevat muutokset tai mahdolliset irtisanomiset voivat olla asioita, jotka on pidettävä luottamuksellisina. Silloin vastuu voi tuntua hyvin yksinäiseltä.

Kun kaikki odottavat sinulta ratkaisua

Esihenkilön tehtävässä joutuu toisinaan tilanteisiin, joissa ei ole olemassa täydellistä ratkaisua. Kaksi työntekijää on jatkuvasti ristiriidassa keskenään. Yksi ei hoida tehtäviään sovitusti. Toisen käytös vaikuttaa koko työyhteisöön. Kolmannen jaksamisesta olet aidosti huolissasi. Samalla sinun pitäisi olla tasapuolinen, kuunnella kaikkia ja tehdä päätöksiä, jotka eivät aina miellytä ketään.

Mielessä voi pyöriä kysymyksiä: Olenko ymmärtänyt tilanteen oikein? Pitäisikö minun puuttua tähän? Olenko ollut liian tiukka – vai aivan liian joustava? Entä jos teen väärän päätöksen? Esihenkilökin saa olla epävarma.

Kun yksi työntekijä vie kohtuuttomasti aikaa ja voimavaroja

Joskus yksi henkilöstötilanne alkaa hallita koko työpäivää. Työntekijän kanssa käydään samoja keskusteluja uudelleen ja uudelleen. Työtehtävät eivät hoidu, sovituista asioista ei pidetä kiinni tai käytös muita kohtaan aiheuttaa ongelmia. Ehkä työntekijä kyseenalaistaa jatkuvasti päätöksesi, reagoi voimakkaasti palautteeseen tai aiheuttaa ristiriitoja työyhteisössä. Saatat huomata käyttäväsi valtavasti aikaa yhden ihmisen tilanteen miettimiseen samalla, kun pitäisi johtaa koko muuta työyhteisöä. 

Ja vaikka olet esihenkilö, myös sinua voidaan kohdella epäasiallisesti. Johtajan asema ei tarkoita sitä, etteivät toisten sanat tai käyttäytyminen voisi satuttaa tai kuormittaa.

Kun joudut tekemään päätöksen, joka vaikuttaa toisen elämään

Esihenkilön ja yrittäjän vaikeimpiin hetkiin voivat kuulua tilanteet, joissa joutuu antamaan vakavaa palautetta, puuttumaan työntekijän toimintaan, muuttamaan hänen tehtäviään tai päättämään työsuhteen. Tiedät ehkä, että päätös on yrityksen kannalta välttämätön, mutta samalla tiedät sen vaikuttavan oikean ihmisen elämään ja toimeentuloon. Irtisanominen ei välttämättä ole helppo asia sillekään, joka joutuu sen tekemään.

Ennen vaikeaa keskustelua mielessä voi pyöriä kymmeniä vaihtoehtoja. Miten sanon tämän? Miten toinen reagoi? Entä jos hän suuttuu tai alkaa itkeä? Olenko varmasti tehnyt kaiken, mitä olisin voinut? Joskus päätös on tehtävä, vaikka se tuntuisi pahalta.

Kun työntekijän elämäntilanne huolestuttaa

Esihenkilö voi huomata työntekijässä muutoksen jo ennen kuin tietää, mistä on kyse. Työntekijä on jatkuvasti väsynyt. Poissaolot lisääntyvät. Työn laatu muuttuu. Käytös on erilaista kuin ennen. Taustalla voi olla uupumusta, sairautta, päihteiden käyttöä, vaikeuksia kotona tai jotakin aivan muuta.

Missä kulkee esihenkilön vastuun ja työntekijän yksityisyyden raja? Milloin pitäisi kysyä? Miten asian voi ottaa puheeksi loukkaamatta? Välittäminen ja johtaminen eivät aina ole helppo yhdistelmä.

Kun työyhteisön ilmapiiri muuttuu

Joskus yrityksessä huomaa, ettei kaikki ole kunnossa, vaikka kukaan ei sano suoraan mitään. Keskustelu hiljenee, kun esihenkilö tulee paikalle. Työntekijöiden välillä on jännitteitä. Sairauspoissaolot lisääntyvät tai henkilöstö vaihtuu tavallista nopeammin. Saatat miettiä, mitä työpaikalla puhutaan silloin, kun et itse ole paikalla.

Ja joskus vaikea kysymys kohdistuu omaan johtamiseen: Olenko minä osa ongelmaa? Sen pohtiminen vaatii paljon, eikä vastausta välttämättä ole helppo kysyä omilta työntekijöiltä.

Yrittäjän vastuu ei lopu työpäivän päättyessä

Yrittäjänä vastuu voi tuntua vielä erilaiselta. Yrityksen talous, asiakkaat, työntekijät, palkat, verot, sopimukset ja tulevaisuus kulkevat helposti mielessä mukana kotiin asti. Kun yrityksessä menee hyvin, vastuuta on paljon. Kun menee huonosti, sitä voi olla vielä enemmän.

Jos kassassa ei ole tarpeeksi rahaa, työntekijä miettii omaa palkkaansa – yrittäjä saattaa miettiä kaikkien palkkoja. Voinko palkata uuden työntekijän? Entä jos tilaukset vähenevät? Joudunko vähentämään henkilöstöä? Miten kerron työntekijöille, jos yrityksellä menee huonosti? Entä mitä tapahtuu omalle toimeentulolleni?

Yrittäjän voi olla vaikea näyttää epävarmuutta työntekijöilleen. Kotona taas ei ehkä halua puhua jatkuvasti yrityksen ongelmista. Silloin ajatusten kanssa voi jäädä hyvin yksin.

Kun työstä ei pääse irti

Johtajan työpäivä voi päättyä, mutta vastuu ei välttämättä pääty. Illalla mietit aamulla käytävää vaikeaa keskustelua. Viikonloppuna mieleen tulee ratkaisematon henkilöstöongelma. Lomallakin tarkistat puhelinta, koska entä jos jotakin tapahtuu?

Vähitellen voi käydä niin, ettei ole enää aikaa, jolloin et olisi esihenkilö, yrittäjä tai johtaja. Myös vastuunkantajan täytyy joskus saada laskea vastuu hetkeksi pois.

Kaikkea ei voi kertoa puolisolle, ystävälle tai työkaverille

Vaikeista työasioista puhumiseen liittyy usein yksi käytännön ongelma: kenelle niistä voi puhua?

Työkaveri saattaa tuntea tilanteeseen liittyvät ihmiset. Työntekijöille ei voi kertoa luottamuksellisia asioita. Hallitukselle, omistajille tai omalle esihenkilölle ei ehkä halua viedä jokaista epävarmuutta ja ajatusta. Puolisollekaan ei välttämättä voi tai halua kertoa työntekijöiden henkilökohtaisia asioita. Läheisetkään eivät yksinkertaisesti jaksa kuunnella samoja yrityksen ongelmia ilta toisensa jälkeen.

Silloin voi olla arvokasta saada puhua ulkopuoliselle ihmiselle, jolla ei ole omaa asemaa, mielipidettä tai intressiä työyhteisössäsi.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• työntekijän käytös tai toiminta huolestuttaa sinua
• yhden työntekijän tilanne vie kohtuuttomasti aikaasi ja voimavarojasi
• työyhteisössä on ristiriitoja tai konflikteja
• työntekijät eivät tule toimeen keskenään
• työilmapiiri on kiristynyt etkä tiedä miksi
• työntekijän jaksaminen, sairauspoissaolot tai päihteiden käyttö herättävät huolta
• joudut käymään vaikean keskustelun työntekijän kanssa
• joudut antamaan vakavaa palautetta tai puuttumaan työntekijän toimintaan
• edessä on irtisanominen tai muu vaikea henkilöstöpäätös
• pohdit, oletko ollut liian tiukka tai liian joustava
• epäilet omaa toimintaasi esihenkilönä
• työntekijä käyttäytyy sinua kohtaan epäasiallisesti
• henkilöstö vaihtuu ja mietit, mistä se johtuu
• yrityksen taloudellinen tilanne tai tulevaisuus huolestuttaa
• vastuu työntekijöiden toimeentulosta tuntuu raskaalta
• yrittäjyys tai johtaminen tuntuu yksinäiseltä
• työasiat seuraavat sinua jatkuvasti kotiin
• et voi luottamuksellisuuden vuoksi puhua tilanteesta omassa työyhteisössäsi
• haluat jäsentää ajatuksiasi ennen vaikeaa keskustelua tai päätöstä
• tarvitset vain paikan, jossa sinun ei hetkeen tarvitse olla se, jolla on kaikki vastaukset

Sinun ei tarvitse soittaa meille valmiin kysymyksen tai ongelman kanssa. Joskus tarvitset vain mahdollisuuden kertoa ääneen, mitä yrityksessä tai työyhteisössä tapahtuu ja miltä vastuu sinusta tuntuu.

Me emme johda yritystä puolestasi emmekä tee henkilöstöpäätöksiä puolestasi. Saat sen sijaan puhua tilanteesta luottamuksellisesti ulkopuolisen ihmisen kanssa ja jäsentää ajatuksiasi rauhassa.

Joskus puhelun jälkeen löytyy uusi näkökulma. Joskus päätös, jota olet pyöritellyt pitkään, tuntuu selkeämmältä. Ja joskus helpottaa yksinkertaisesti se, että olet saanut sanoa kaiken ääneen.

Johtajan ei tarvitse tietää kaikkea, yrittäjän ei tarvitse jaksaa kaikkea eikä esihenkilön tarvitse kantaa kaikkea yksin. Kun työssäsi olet jatkuvasti se, joka kuuntelee muita, välillä tarvitaan joku, joka kuuntelee sinua.

Joskus vastaus tuntuu itsestään selvältä. Toisinaan elämässä tulee vaihe, jolloin sitä joutuu pohtimaan aivan uudelleen.

Mielessä voi olla kysymyksiä omasta persoonasta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, omista arvoista tai siitä, miksi kokee itsensä erilaiseksi kuin muut. Joskus taas oma identiteetti alkaa mietityttää suuren elämänmuutoksen jälkeen. Kun jokin pitkään omaa elämää määrittänyt asia muuttuu tai katoaa, voi olla vaikea tietää, kuka kaiken sen alla itse on.

Kun huomaat pohtivasi, kuka olet

Olet ehkä elänyt pitkään tavalla, jota sinulta on odotettu. Opiskellut, tehnyt töitä, perustanut perheen tai rakentanut elämääsi tiettyyn suuntaan. Jossain vaiheessa mieleen voi kuitenkin tulla kysymys: onko tämä todella minun elämäni vai sellainen elämä, jota olen ajatellut minun kuuluvan elää?

Ehkä huomaat haluavasi asioita, joita et ennen uskaltanut haluta. Tai huomaat, etteivät asiat, jotka ennen olivat sinulle tärkeitä, tunnukaan enää samoilta. Identiteetti ei välttämättä muutu yhdessä hetkessä. Joskus kyse on pienestä tunteesta, joka palaa mieleen yhä uudelleen.

Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen

Omaan sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät ajatukset voivat herättää paljon kysymyksiä. Ehkä olet aina kokenut olevasi jollakin tavalla erilainen, mutta et ole osannut sanoittaa miksi. Ehkä huomaat tuntevasi kiinnostusta ihmisiin tavalla, joka yllättää sinut itsesikin. Tai pohdit, vastaako se, miten muut näkevät sinut, sitä, miten itse koet itsesi.

Näitä asioita voi pohtia missä tahansa elämänvaiheessa. Kaikki eivät tiedä nuorena, keitä he ovat tai kehen he tuntevat vetoa. Joskus ihminen alkaa ymmärtää itseään uudella tavalla vasta vuosikymmenten jälkeen.

Sinun ei tarvitse määritellä itseäsi meille millään tietyllä sanalla.

Kun mietit, uskallatko kertoa muille

Joskus oman identiteetin pohtimista vaikeampaa on ajatus siitä, mitä muut siitä ajattelisivat. Miten puoliso suhtautuisi? Entä vanhemmat, lapset, ystävät tai työyhteisö? Muuttuisiko heidän suhtautumisensa minuun? Menettäisinkö jonkun minulle tärkeän ihmisen?

Saatat harjoitella mielessäsi keskustelua, jota et ole vielä valmis käymään. Sinun ei tarvitse kertoa kenellekään mitään ennen kuin itse haluat. Meille voit sanoa ääneen myös sellaisia ajatuksia, joita et ole koskaan kertonut toiselle ihmiselle.

Identiteetti voi muuttua myös elämän mukana

Aina identiteettikriisi ei liity sukupuoleen tai seksuaalisuuteen.

Pitkä parisuhde päättyy ja yhtäkkiä et olekaan enää jonkun puoliso. Lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa, ja vuosia vanhemmuuden ympärille rakentunut arki muuttuu. Työura päättyy, jäät eläkkeelle tai menetät työn, joka on ollut suuri osa sitä, miten olet määritellyt itsesi.

Vakava sairaus voi muuttaa kehoa ja käsitystä itsestä. Muutto toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan voi viedä pois tutun ympäristön ja sosiaalisen verkoston.

Joskus huomaa vain muuttuneensa vuosien aikana.

Silloin voi herätä yllättävän suuri kysymys: kuka minä olen nyt?

Kun oma elämä ei tunnu omalta

Joskus ihminen huomaa täyttävänsä jatkuvasti muiden odotuksia. Olet ehkä se luotettava työntekijä, hyvä puoliso, huolehtiva vanhempi, kiltti lapsi tai ystävä, joka on aina muiden tukena. Vuosien aikana rooleista voi tulla niin vahvoja, että omat tarpeet jäävät niiden alle.

Mitä minä haluaisin, jos minun ei tarvitsisi miettiä muiden mielipiteitä? Millainen olisin, jos minun ei tarvitsisi olla aina se, joksi muut minut tuntevat?

Näihin kysymyksiin ei välttämättä ole nopeita vastauksia.

Erilaisuuden tunne voi olla yksinäinen

Joskus et edes osaa nimetä, mikä sinua mietityttää. Tiedät vain, ettet tunne olevasi samanlainen kuin muut. Saatat katsella ympärilläsi olevia ihmisiä ja miettiä, miksi asiat, jotka tuntuvat heille luonnollisilta, eivät tunnu sinusta samalta. Ehkä olet koko elämäsi yrittänyt sopeutua ja olla sellainen kuin ajattelet muiden odottavan.

Se voi olla hyvin yksinäinen tunne.

Sinun ei tarvitse kuitenkaan ensin ymmärtää itseäsi täydellisesti voidaksesi puhua siitä.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• pohdit, kuka oikeastaan olet tai mitä haluat elämältäsi
• pohdit omaa sukupuoli-identiteettiäsi
• mietit seksuaalista suuntautumistasi
• huomaat itsessäsi tunteita tai ajatuksia, joita et vielä täysin ymmärrä
• tunnet olevasi erilainen kuin muut
• et koe sopivasi siihen rooliin, jota sinulta odotetaan
• pelkäät läheistesi suhtautumista, jos kerrot heille ajatuksistasi
• pohdit, haluatko kertoa jostakin henkilökohtaisesta asiasta puolisollesi, perheellesi tai ystävillesi
• suuri elämänmuutos on saanut sinut pohtimaan itseäsi uudelleen
• ero, sairastuminen, lasten aikuistuminen, työelämän muutos tai eläkkeelle jääminen on muuttanut käsitystäsi itsestäsi
• olet elänyt pitkään muiden odotusten mukaisesti ja mietit nyt, mitä itse haluaisit
• tunnet hämmennystä, epävarmuutta tai yksinäisyyttä
• mielessäsi on jotakin, jolle et vielä edes löydä oikeita sanoja
• haluat vain puhua itsestäsi ihmiselle, joka ei määrittele sinua puolestasi

Sinun ei tarvitse ennen yhteydenottoa tietää, kuka olet, mihin kuulut tai millä sanalla haluaisit itseäsi kuvata. Sinun ei tarvitse myöskään tehdä mitään päätöksiä.

Me emme määrittele sinua, lokeroi sinua tai kerro, millainen sinun pitäisi olla. Saat pohtia ajatuksiasi rauhassa ja omilla sanoillasi.

Joskus keskustelun aikana löytyy vastauksia. Joskus syntyy vain uusia kysymyksiä. Sekin on täysin sallittua.

Sinun ei tarvitse mahtua valmiiseen muottiin tai tietää vielä, kuka olet. Ihminen saa muuttua, etsiä, epäillä ja löytää itsestään uusia puolia läpi elämän. Meille saat tulla juuri siinä kohdassa, jossa tällä hetkellä olet.

Seksuaalisuus, läheisyyden kaipuu, halut ja omat mieltymykset ovat luonnollinen osa ihmisyyttä. Silti juuri niistä voi olla kaikkein vaikeinta puhua ääneen.

Mielessä voi olla ajatuksia, kysymyksiä, toiveita tai fantasioita, joita et ole koskaan kertonut kenellekään. Ehkä et uskalla puhua niistä puolisollesi, koska pelkäät hänen loukkaantuvan, järkyttyvän tai ymmärtävän sinut väärin. Ystävien kanssa aihe tuntuu liian henkilökohtaiselta ja joskus omiin ajatuksiin voi liittyä häpeää tai epävarmuutta.

Meille sinun ei tarvitse esittää mitään muuta kuin olet. Seksuaalisuudesta ja läheisyydestä saa puhua samalla tavalla kuin muistakin elämään kuuluvista asioista – rauhallisesti, avoimesti ja ilman arvostelua.

Kun omista toiveista on vaikea puhua

Kaikilla ihmisillä on omanlaisensa suhde seksuaalisuuteen. Ehkä kaipaat jotakin, mitä nykyisestä parisuhteestasi puuttuu. Ehkä sinulla on fantasioita, joista et tiedä, uskaltaisiko niitä koskaan kertoa kumppanille. Tai ehkä mietit itsekin, miksi jokin tietty asia kiinnostaa tai kiihottaa sinua.

Ajatus tai fantasia ei tarkoita, että sitä pitäisi koskaan toteuttaa.

Joskus jo mahdollisuus sanoa asia ääneen ilman pelkoa toisen reaktiosta voi helpottaa.

Kun halut eivät kohtaa

Parisuhteessa toinen voi haluta seksiä useammin kuin toinen. Toinen kaipaa kosketusta ja läheisyyttä, kun taas toinen tarvitsee enemmän omaa tilaa. Joskus seksi vähenee vuosien aikana tai loppuu kokonaan.

Tilanne voi herättää torjutuksi tulemisen tunnetta, yksinäisyyttä, turhautumista ja epävarmuutta omasta viehättävyydestä. Toiselle taas jatkuva odotus seksistä voi tuntua paineelta ja aiheuttaa syyllisyyttä siitä, ettei itse halua samalla tavalla.

Kumpikaan ei välttämättä ole väärässä. Ihmisten tarpeet vain voivat olla erilaisia.

Läheisyyttä voi kaivata ilman parisuhdettakin

Seksuaalisuuteen liittyvä kaipuu ei koske vain parisuhteessa eläviä. Pitkään yksin elänyt voi kaivata kosketusta, läheisyyttä ja tunnetta siitä, että joku haluaisi olla lähellä. Eron tai puolison kuoleman jälkeen voi tuntua oudolta huomata seksuaalisen kaipuun palaavan.

Myös ikääntyessä seksuaalisuudesta saatetaan puhua vähemmän, vaikka tarve läheisyyteen, kosketukseen ja seksuaalisuuteen ei katoa tietyn syntymäpäivän jälkeen.

Näistäkin asioista saa puhua.

Kun oma keho tai elämäntilanne muuttuu

Sairastuminen, lääkitys, raskaus, synnytys, vaihdevuodet, ikääntyminen tai muutokset omassa kehossa voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen ja siihen, miten itsensä näkee. Ehkä et enää tunne itseäsi viehättäväksi. Ehkä halu on muuttunut tai keho ei reagoi samalla tavalla kuin ennen. Joskus mieli haluaisi, mutta keho ei – tai päinvastoin.

Muutos voi tuntua pieneltä asialta ulkopuoliselle mutta vaikuttaa voimakkaasti omaan itsetuntoon, parisuhteeseen ja läheisyyteen.

Kaikesta ei tarvitse pystyä puhumaan kumppanille

Usein ajatellaan, että hyvässä parisuhteessa pitäisi voida kertoa toiselle aivan kaikki. Todellisuudessa ihmisellä saa olla myös oma sisäinen maailmansa.

Mielessä voi olla seksuaalisuuteen liittyviä ajatuksia, joita haluaa ensin ymmärtää itse. Ehkä et tiedä, haluatko koskaan kertoa niistä kumppanillesi. Tai ehkä juuri kumppanin kanssa seksuaalisuudesta puhuminen on kaikkein vaikeinta.

Ulkopuoliselle ihmiselle puhuminen voi joskus olla helpompaa, koska sinun ei tarvitse miettiä, miten sanomasi vaikuttaa parisuhteeseesi tai mitä toinen ajattelee sinusta huomenna.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• haluat puhua seksuaalisuudesta tai läheisyydestä
• sinulla on fantasioita tai mieltymyksiä, joista et uskalla puhua kenellekään
• pohdit omia halujasi tai sitä, mitä itse seksuaalisuudelta kaipaat
• sinun ja kumppanisi seksuaaliset tarpeet ovat erilaiset
• seksi parisuhteessasi on vähentynyt tai loppunut
• koet tulevasi torjutuksi tai tunnet painetta seksiin liittyen
• kaipaat kosketusta, läheisyyttä tai seksuaalista yhteyttä
• yksinäisyys tai kumppanin puuttuminen tuntuu myös fyysisenä läheisyyden kaipuuna
• oma kehosi tai suhtautumisesi siihen on muuttunut
• sairastuminen, ikääntyminen tai muu elämäntilanne on vaikuttanut seksuaalisuuteesi
• tunnet häpeää tai epävarmuutta omista ajatuksistasi
• haluat sanoa ääneen jotakin, mitä et ole koskaan uskaltanut kertoa kenellekään
• kaipaat vain aikuista, puolueetonta ihmistä, jonka kanssa voit puhua henkilökohtaisesta aiheesta avoimesti

Sinun ei tarvitse hävetä ajatuksiasi tai yrittää muotoilla niitä meille sopiviksi. Saat puhua seksuaalisuudesta suoraan ja omilla sanoillasi.

Puhu minulle ei kuitenkaan ole seksipuhelin eikä seksipalvelu. Voit kertoa meille myös seksuaalisista ajatuksistasi ja fantasioistasi, mutta keskusteluissa emme osallistu seksuaaliseen roolileikkiin, vastavuoroiseen flirttiin tai seksuaaliseen kanssakäymiseen. Palvelun tarkoituksena on kuunnella ja keskustella kanssasi – ei toimia fantasian toisena osapuolena.

Raja ei tarkoita sitä, että aihetta pitäisi varoa. Päinvastoin. Myös hyvin henkilökohtaisista asioista voidaan keskustella avoimesti, kunnioittavasti ja ilman arvostelua.

Kaikkia ajatuksia ei tarvitse toteuttaa, selittää tai edes täysin ymmärtää. Joskus riittää, että ne saa ensimmäisen kerran sanoa ääneen ihmiselle, joka kuuntelee eikä tuomitse.

Uskonto ja hengellisyys voivat tuoda elämään turvaa, merkitystä ja yhteisöllisyyttä. Joskus omaan uskontoon tai uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen voi kuitenkin tuntua myös rajoittavalta. Yhteisön säännöt, odotukset ja käsitykset siitä, miten tulisi elää, voivat olla ristiriidassa omien ajatusten, tunteiden tai toiveiden kanssa.

Ehkä olet kasvanut uskonnollisessa yhteisössä etkä ole koskaan saanut itse valita, haluatko kuulua siihen. Saatat pohtia asioita, joita yhteisössäsi ei ole totuttu kyseenalaistamaan, tai huomata ajattelevasi elämästä, ihmissuhteista, seksuaalisuudesta, perheestä tai tulevaisuudesta eri tavalla kuin sinulta odotetaan.

Oman vakaumuksen kyseenalaistaminen voi olla hyvin yksinäistä. Kyse ei välttämättä ole vain uskosta, vaan samalla perheestä, suvusta, ystävistä ja koko tutusta elämäntavasta. Pelko muiden suhtautumisesta voi tehdä omista ajatuksista puhumisen vaikeaksi.

Myös uskonnollisesta yhteisöstä irtautuminen tai sen harkitseminen voi herättää ristiriitaisia tunteita. Mitä tapahtuu läheisille ihmissuhteille? Hyväksyvätkö vanhemmat, puoliso tai ystävät valintani? Menetänkö minulle tärkeän yhteisön? Entä jos kadun päätöstäni? Toisaalta voi tuntua raskaalta jatkaa elämää tavalla, joka ei enää tunnu omalta.

Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun:

• uskonnon tai yhteisön säännöt tuntuvat rajoittavan elämääsi
• omat ajatuksesi ovat ristiriidassa yhteisösi näkemysten kanssa
• et uskalla kertoa läheisillesi, mitä todella ajattelet
• koet syyllisyyttä tai häpeää omista valinnoistasi, ajatuksistasi tai tunteistasi
• parisuhteeseen, seurusteluun, seksuaalisuuteen tai perheen perustamiseen liittyy uskonnollisia paineita
• harkitset uskonnollisesta yhteisöstä eroamista
• olet jo lähtenyt yhteisöstä ja tunnet itsesi yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi
• pelkäät menettäväsi läheisiäsi omien valintojesi vuoksi
• läheisesi kuuluu uskonnolliseen yhteisöön ja tilanne vaikuttaa myös sinun elämääsi
• kaipaat paikkaa, jossa saat pohtia uskoasi ja elämääsi ilman, että sinun täytyy puolustella ajatuksiasi

Sinua ei kannusteta uskomaan eikä luopumaan uskosta. Saat puhua myös silloin, kun itse usko on sinulle tärkeä, mutta jotkin yhteisön toimintatavat tai säännöt tuntuvat vaikeilta.

Joskus jo se helpottaa, että voi sanoa ääneen sellaisiakin ajatuksia, joita omassa lähipiirissä ei uskalla kertoa. Saat pohtia rauhassa, mikä elämässäsi tuntuu omalta ja millaista elämää sinä haluaisit elää.

Usko on hyvin henkilökohtainen asia. Niin ovat myös epäilykset, kysymykset ja omat elämänvalinnat. Sinulla on lupa puhua niistä ilman arvostelua, painostamista tai pelkoa siitä, että joku yrittää päättää puolestasi, mitä sinun pitäisi ajatella.